Seitsemän vuotta sitten Teemu ”Eino” Oinio asui Helsingissä Keskuspuiston kyljessä ja poti ympäristöahdistusta. Hän oli avovaimonsa Tintti Kolhin kanssa saanut heidän esikoisensa, ja lapsen käsiin jäävä maailma alkoi mietityttää. Koiraa ulkoiluttaessaan Eino kiinnitti huomiota Keskuspuistossa lojuviin roskiin. Eino kuvasi roskat, keräsi ne pois ja laittoi kuvat anonyyminä someen. ”Mä huomasin, että se konkreettinen tekeminen, ihan pienetkin teot, alkoivat lieventää mun ympäristöahdistusta.” Eino halusi kannustaa muitakin tekemään pieniä hyviä tekoja ja valintoja ympäristön hyväksi, mikä sai mystisen roskakuvaajan kahden vuoden nimettömän sometuksen jälkeen astumaan kameran eteen. Syntyi sometili nimeltä Roskapäivä.
Viime vuoden Eino kiersi kouluissa luennoimassa, tekemässä roskaretkiä ja roskataidetta Koneen säätiöltä saamansa apurahan avuin. Nyt työsarka on laajentunut yritysten virkistyspäiviin ja yhteistöihin kaupunkien kanssa, Eino on puolittanut leipätyönsä hammasteknikkona ja haaveilee kokopäiväisestä eko- ja ympäristövaikuttajan ammatista.
Maalipinnoista hyvää oloa
Luonnon roskaantuminen vaikuttaa hieman pölyyntyneeltä 90-luvun keskustelun aiheelta, joka on jäänyt globaalin ilmastokriisin, lajikadon ja jäätiköiden sulamisen jättiläismäisiin jalkoihin. 2020-luvun roskaantuminen tarkoittaa mikromuoveja, jotka ovat paitsi laajalle levittäytyneitä, myös niin mikroskooppisen pieniä, että yksittäinen ihminen ei niille tunnu mahtavan juuri mitään. Ympäristöongelmien suuruus ja abstrakti luonne ahdistavat. Kuitenkin kouluissa tehdyissä kyselyissä oppilaat usein ilmaisevat huolensa luonnon roskaantumisesta.
Konkreettinen luonnon siivoaminen selättää voimattomuuden tunteen ja synnyttää kipinän muidenkin muutosten mahdollisuuteen. Passiivisen apatian välttäminen on tärkeää paitsi ympäristön, myös mielenterveyden kannalta. ”Aina on roskaretken jälkeen hyvä fiilis, ei siinä voi olla vihainen tai pahalla päällä. Mutta sama koskee myös meidän kodin maalipintoja. Aina kun mä näen ne, mulle tulee tosi hyvä olo ja oon tyytyväinen että meillä on luonnonmaalipintoja, eikä mitään muovipintoja,” Eino kertoo valintojensa vaikutuksesta olotilaansa.
Hengittävä maali rintamamiestaloon
Kolme vuotta sitten perheeseen syntyi kaksoset, ja oli selvää, että isompaa kotia oli etsittävä. Vuosi sitten he ostivat rintamamiestalon ja muuttivat ”landelle”. ”Mä oon aina haaveillut rintamamiestalosta, liiteristä, autotallista ja saunasta, ja me saatiin ne ihan kaikki,” Eino kertoo tyytyväisyyttä huokuen.
Talon remontin Eino ja Tintti tekivät kahteen pekkaan. Tintti on ammatiltaan maalari ja tutustutti Einon Uulan maaleihin jo kaksi remonttia aiemmin. Sekä ulko- että sisämaalien muovittomuus ja hengittävyys ovat erityisen tärkeitä rintamamiestaloissa, joissa ei useinkaan ole tuuletusväliä ulkolaudoituksen alla. Lasten takia he halusivat myös, että maalit sisältävät mahdollisimman vähän kemikaaleja. Seinäpinnoille valittiin Uulan himmeä Sisustusmaali pehmeän tekstuurinsa vuoksi. Vaikka himmeän maalipinnan pitäminen puhtaana touhuntäyteisessä lapsiperheessä on puolihimmeää hieman vaikeampaa, Tintillä ei mene kauaa maalata pinta tarvittaessa uudestaan.
Eino ja Tintti arvostavat remontoidessa vanhaa ja halusivat säilyttää talossa pitkälti 50-luvun hengen. Remontointi tuottaa paljon jätettä, ja siksi he harkitsivat tarkkaan, mitä oli uusittava ja minkä voisi vielä kunnostaa ja säilyttää. Muovimatot revittiin pois, mutta alta paljastuneen lautalattian voi hioa ja kunnostaa vielä moneen kertaan. 90-luvun keittiökaapistot olivat poistettavien listalla, mutta lopulta he päättivät vain maalata kaapistot ja vaihtaa massiivisten tammivetimien tilalle sirot metalliset vetimet. Lopputulos yllätti molemmat: keittiöstä tuli todella kivannäköinen ja erittäin viihtyisä!
Värisävyjen suunnittelun Eino jättää pääosin Tintille: ”Mun mielestä sävyjen valinta on tosi siistiä, kun Uulan värit on jo valmiiksi tosi kivoja ja maanläheisiä, mutta Tintille se on vaikeampaa, kun hän on sävyjen suhteen todella tarkka.” Ammattimaalarina Tintti usein sävyttää maaleja itse saadakseen tarkalleen toivomansa värisävyn. ”Huomasin jossain vaiheessa, että mietin vaan mitä tulee työkalu- ja harrastusautotalliin ja puuliiteriin, en ollut yhtään harkinnut miltä vaikka olohuone tulee näyttämään,” Eino nauraa.
Miespuoliset ekovaikuttajat harvassa
Vaikka puuliiterin priorisointi kuulostaakin hyvin miehiseltä valinnalta, ei Eino ole ollenkaan tyypillinen mies somevaikuttajien maailmassa. Suomalaisten naisten ylläpitämiä ympäristötilejä Eino osaisi luetella lonkalta parikymmentä, mutta ekoaiheista somettavia miehiä on vain yksittäisiä. ”Tuntuu, että lasten takia äideillä on suurempi huoli maapallon tulevaisuudesta kuin miehillä. Ehkä miehet miettii, että kyllä tästä selvitään… tai ehkä ne pelkää tuoda omaa herkkyyttään esiin,” Eino pohtii.
Einon seuraajatkin ovat enimmäkseen naisia. Heiltä tulee kiitosta Einon sisällöstä: ”Saan viestejä ihmisiltä, jotka ovat olleet roskaretkillä, ja jotka kiittelee, että Roskapäivän ansiosta mekin huomattiin, että tällaista voi tehdä ja varsinkin, kun ottaa lapset mukaan, se on kuin löytöretkeilyä, ikinä ei tiedä mitä löytää.” Einon aloitteesta syyskuussa vietettiin Suomen ensimmäistä virallista roskapäivää, mikä vei Einon muun muassa MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmaan. Instagramissa Roskapäivällä on reilut 13 000 seuraajaa, ja onpa Einosta tehty dokumenttielokuvakin.
Omakotiasumisen myötä Einon sisällöt laajenevat yhä enemmän koskemaan kaikkia elämän valintoja ja luonnonläheistä puuhaa kotona ja pihamaalla. ”Moni ajattelee, että jos alkaa elää ympäristöystävällistä elämää, elämästä tulee tosi kurjaa ja ankeaa. Se viesti, minkä muilta oon saanut ja minkä oon itsekin huomannut omien valintojen kanssa on, että elämästä on tullut paljon parempaa. Kun tekee ympäristölle hyviä valintoja, ne on aina hyväksi omalle terveydelle ja lopulta myös lompakolle.”
Elämä omissa käsissä
Einoa motivoi kuitenkin myös käsillä tekemisen voimaannuttava vaikutus. Itse tehdessä voi kokea oman elämänsä herruutta, jossa ei ole pelkästään kuluttaja. ”Haluan myös tehdä juttuja yhdessä lasten kanssa ja näyttää esimerkkiä, miten hommat voi tehdä toisin.” Eino on sitoutunut vähentämään paitsi kaikkia kodissa käytettäviä kemikaaleja, hän kiinnittää huomiota myös siihen, mitä laittaa kehoonsa, ja on muun muassa valmistanut oman deodoranttinsa itse jo viisi vuotta.
Omakotitalon pihamaalla on paljon uutta opittavaa, kuten mitä villiyrttejä pihasta löytyy tai miten hoidetaan talon seitsemää omenapuuta. Töistä kotiin tullessa Einosta tuntuu kuin saapuisi mökille. ”Tekee mieli laittaa kumisaappaat jalkaan ja mennä liiteriin pilkkomaan puita.” Ensi kesän kiireisiin kuuluu rintamamiestalon julkisivun maalaus. Eino lumoutui kesällä nähdessään, miten punamultamaalia keitetään, ja haaveissa on tietenkin oman keittomaalin valmistus.
Kaupallinen yhteistyö
Kuvat: Teemu ”Eino” Oinio
Seuraa Einoa Instagramissa @roskapaiva, Tiktokissa ja YouTubessa. Lyhytdokumenttielokuva “Trashday” löytyy osoitteesta www.roskapaiva.com